Minä
Olen tehnyt käsitöitä jo ainakin 6v:ta asti. Asuin maaseudulla, pienessä maapaikassa vanhempieni ja isovanhempieni kanssa. Mamma neuloi sukkia ja vanttuita, kutoi kangaspuilla jotka oli tuvassa. Äitikin teki kaikenlaisia käsitöitä. Ompeli lapsilleen vaatteetkin. Koululaisena kävin äidin kanssa kansalaisopiston käsityöpiireissä, oppimassa uutta. Ompeluseurojakin silloin järjestettiin, niissäkin kävin ja tietenkin minullakin oli joku käsityö mukana. Koulussa sitten opin lisää ja aina tein kotonakin jotain käsitöitä. Teknisettyötkin kokeilin kuudesluokkalaisena ja siitäkin tykkäsin. Tein ainakin lintulaudan, tulitikku telineen, valokuvakehyksen ja leikkuulaudan.
Aloin myös tehdä itselleni vaatteita. Aloin rippikoulun jälkeen käydä lavatansseissa ja melkein joka lauantaiksi tein puolihameen ja paitapuseron. Neuleitakin tein kokoajan siinä sivussa. Käsityöt oli minulle mieluisaa ajankulua joka auttoi yksinäisyyteeni. Siinä tunsin olevani hyvä, vaikka muuten tunsin itseni huonoksi ja riittämättömäksi.
Peruskoulun jälkeen menin opiskelemaan Mynämäelle käsitöistä lisää, kun halusin käsityönopettajaksi. Valitettavasti keuhkoni eivät kestäneet sitä pölymäärää ja oli pakko lopettaa. Ja niin minusta tuli lastenhoitaja, ihanaa työtä sekin.
Käsitöitä en jättänyt, ne on aina olleet mun juttu ja pysyy. Taito jossa tiedän olevani hyvä. Ja aina voi kokeilla uutta, montaa lajia olen tehnyt, mutta monta juttua vielä kokeilematta.
Olen esim. neulonut, virkannut, ommellut, nyplännyt, kutonut, tehnyt solmeiluja, haarukkapitsiä, paperinarutöitä, painanut kankaita, huovuttanut, askarrellut….
